Silmätulehus, grindiä ja punkkia..

Purkei ja purnukoi

Torven tiski

Komeat komootit!

Joey Luumäki & Tappajatomaatit @ Tirra

Morjes!

Nyt on jääny hetkeks aikaa tämän blogin päivittäminen kun tuossa muuton yhteydessä sain jonkun ärhäkämmän silmätulehduksen. Seurauksena se, että nyt on purkkia ja purnukkaa kuin vanhalla ihmisellä. Yhteensä kolmet erilaiset silmätipat. Toivottavasti se nyt näillä lähtee, ei meinaan ole mikään miellyttävin häsmäkkä.

Keskiviikkona oli Torvessa grindi-iltamat. Blastbeatin täyteistä pörinää jota tarjoilivat Cut To Fit, Feastem ja Human Error unkarista. Ilta oli aika peruskaavan mukainen, ei mitään ihmeellistä. Pa:kin toimi koko illan, ei jääny alakerta kyydistä. Torven pa:ssa kun on sellainen pieni ominaisuus, että siellä tippuu välillä alapäät pois pelistä. Syynä lienee alitehoinen pääte. Tosin kyseinen järjestelmä tarvitsisi muutenkin huoltoa. Pöydässä on pari kanavaa mitkä toimii hiukka heikosti, pauketta ja rätinää saa aikaiseksi välillä vähän turhankin kanssa mutta kun ongelmat tiedostaa niin osaa niiden kanssa pelata...

Perjantaiksi sain pestin mennä Tirraan hoitelemaan punkkibileet. Kyseessä oli jonkun punk-aiheisen kirjan julkistamistilaisuus, jossa esiintyi kolme bändiä, Sanktio, Monroes ja Joey Luumäki & Tappajatomaatit. Saavuin pelipaikoille kuuden   maissa kuten oli sovittu ja vastassa oli kasa jänniä laatikoita. Kalusto oli suoraan 80-luvulta. Eihän siinä auta kuin alkaa kasailemaan palettia läjään ja toivoa että kaikki toimii. Kun kaikki kaapelit oli kytkyissä, aloitin testaamisen. Alkuun sain ääntä tulemaan vain toiselta puolelta. Siinä sitten raavin päätä ja tunsin itseni todella amatööriksi tajutessani tunnin puljaamisen jälkeen että päätteessä on kaksi eri virtanappia. Kummallekin lohkolle oma. Oli todella tyhmä olo. Illan mittaan soundikin lähti toimimaan pikkuhiljaa kun alkoi tottua Communityn soundiin. Kukaan ei liiemmin valittanut mutta itselle jäi fiilis että toistelin lähinnä ääntä. Ei oillut mikään hirmu taiteellinen olo. No, joskus näinkin. Nyt tästä pitäis lennähtää viimeistelemään Damngodin ep:tä. Soromnoo!

Aika taulu, sanottiin taidenäyttelyssä..

Niin. Aikataulut. Minä tykkään olla ajoissa. Tässä vuosien varrella on tullut havaittua semmoinen asia, että suurin osa ihmisistä ei piittaa juurikaan siitä, jos sovitaan joku aika milloin alkaa tapahtua. Onneksi myös poikkeuksia löytyy. Tosin onhan tuolla taskussa olevalla viestikapulalla helppo ilmoittaa että taas kerran ollaan myöhässä. Mutta tänä aamuna astuin itse miinaan. Tulkkailin omia aikatauluja tunnin verran pieleen. Toisin sanoen tunnin verran eteen. Mikäs sen mukavampaa kuin saapua opinahjoon vain todetakseen, että tunnit alkavat vasta tunnin päästä. Mä tykkään olla ajoissa mutta liian ajoissa oleminen on jo aikamoista hevostelua.

T: Apupoika

Verraton verranto!

Eilisen muuttorumban jälkeen heräsin aamulla laatikkomeren keskeltä väsyneenä. Kaiken kaikkiaan muutto sujui ongelmitta, kiitoksia vaan kovasti apukäsille! Tänään sitten oli taas luvassa paluu arkeen eli takaisin koulunpenkille. Johan sitä viikon verran tulikin lomailtua. No ei siinä, fysiikan kurssista läpipääsy näyttää todennäköiseltä, matikan varaan en uskalla laskea mitään ja sitten tänään alkoi sähköoppi. Coulombin laki, Gaussin laki ja muut kivat pikku jutut jotka survottiin tajuntaan puolessatoista tunnissa. Tunnin alussa opettaja ilmoitti vain, että tämä on yksi vaikeimmista kursseista. Sitä se kyllä tosiaankin tulee olemaan tuolla opetuksella. Jos varttitunnissa taulu täyttyy kolmesti eri asioista sen kummemmin niitä asioita avaamatta voin olla varma, että tenttipäivän lähestyessä ohimot alkavat harmaantua entistä nopeammin. En minä tajua!

No, koulupäivä tuli luisteltua läpi aika unisin tunnelmin. Lounas piristi kivasti, vaihteeksi taas jotain lohipastaa. Kyllähän minä syön, halpa lounas kun on. Koulupäivän jälkeen poikkesin toverini Antin kanssa kahville ja törmäsin valotaiteilija Haatajaan, joka suunnitteli firmansa pikkujouluja. Kahvisession päätyttyä suuntasimme kirpparille josta poistin pari cd:tä, Airin Talkie Walkien ja Primuksen Tales from the punchbowlin. Hintaa yhteensä hankinnoilla 2e. Tämän jälkeen suuntasin kohti sopenkorpea puuhailemaan Damngodin ep:n pariin. Soolot puuttuvat edelleen mutta saatiin sentään jotain aikaan. Viimeisiä fiilauksia sinne tänne, soittakoon soittaja soolonsa kotona. Huomenna olisi tarkoitus alkaa ruuvaamaan balanssipuolta kohdilleen jotta pääsen sitten itse miksauksen kimppuun. Editoinnit on tehty, joten homma alkaa paketoitua vähitellen. Tämä on hyvä testipenkki tuolle Powermacille jonka hommasin tuossa loppukesästä. Vanha ppc-pohjainen G5. Toistaiseksi ko. mylly on osoittautunut hintansa väärtiksi.

Kello alkaa taas nakuttaa ihan riittämiin ja aamulla taas täytyy nousta ylös. Huomenna edessä koulupäivä, sen jälkeen miksauksen pohjustusta ja illalla grindikekkerit Torvessa. Tonttina etupää. Tämä tältä erää, nyt yötä.

T: Apupoika

Roudauksesta toiseen...

Huomenta! Joskus tuntuu siltä että elämä on yhtä roudaamista. Aina täytyy kantaa jotain mukanaan paikasta toiseen. Jos se ei liity jollain tavalla rokkenrolliin niin sitten se on omien henkilökohtaisten tavaroiden liikuttelua paikasta A paikkaan B. Tänään on ohjelmassa sitä jälkimmäistä eli muuttohommia. Suht huonosti nukutun yön jälkeen on tullut aika muuttopäivän. Aamukahvia nautitaan laatikkomeren keskellä.

Eilisestä sen verran että olipahan taas yksi kivuttomimmista purkusessioista hetkeen. Tahtoo sanoa siis sitä, että käsipareja oli tarpeeksi puuhailemassa. Neljältä lävähti kauppakeskus kiinni ja itse poistuin paikalta siinä kahdeksan jälkeen ja jätin tylysti loppuryhmän autoa pakkailemaan. Siinä kohtaa kaikki kalusto oli jo puulaatikoissa ja rullakoissa kivasti. Itsellä kun oli edessä vielä kolmen tunnin ajomatka kotiin niin sain luvan lähteä pois aiemmin.

Purkaminen on siitä yksinkertaista puuhaa että siinä on tasan yksi päämäärä: kaikki pakettiin ja autoon. Rakenteluhommat taas sitten saattavat kestää toisinaan. Nimim. Kasailtiin tossa lavaa kesällä kolmetoista tuntia.. No se oli rakennussessio jollaista ei toivo kellekään. Hiukan vaillinainen muistipalapeli ja liian monta liikkuvaa osaa. Mutta siitäkin selvittiin.

Mutta nyt mun täytyy rientää. Seuraavaksi hakemaan autoa ja uuden kämpän avaimia jne jne.. Perusmeininki. Lisempätä myöhemmin jahka sitä on taas rääkännyt kroppansa äärirajoille.

T: Apupoika

Alkajaisiksi...

Hei vaan. Tämä blogi tulee pitämään sisällään apupojan kertomuksia matkan varrelta. Apupoika työskentelee milloin missäkin, pääosin äänitaiteilun ja kuorma-autoilun väliltä melkeinpä missä vaan. Pääpaino lienee kuitenkin siellä äänipualella.. Apupoika opiskelee ammattikorkeassa tietotekniikkaa, kantaa mukanaan taittoveistä ja lukkopihtejä. Nuo tarpeelliset työkalut ovat pelastaneet hänet jo useaan otteeseen, työkaluihin on sijoitettu rahaa yhteensä kymppi. Mutta asiaan. Antaa apupojan puhua..

Tämä reissu alkoi perjantaina 28.10. saamaan raamejaan. Puhelin soi puolenpäivän hujakoissa, keskustelun aiheena tekniikkavastaavan hommat kauppakeskuksen 20-vuotiskekkereillä. Otin homman vastaan koska tykkään nykyään pitää itseni kiireisenä, kuka sitä jaksaa aina vaan maata. =) No enivei, homma vaikutti helpolta, ei tartte muuta kun ajella vähän karaokea ja taustamusakkia ynnä juontoja kauppakeskuksessa. Työhön tarttumisen teki ehkä hiukan hankalaksi se, että olin sitten mennyt jo buukkaamaan itteni kotikaupunkini rokkiravintolaan talonmieheksi perjantai-illaksi, tiedossa oli punkkikekkerit.

Perjantai itsessään sujui työn vastaanotettuani oikein mainiosti, löysin ittelleni yhden uuden suosikkibändin. Demonic Death Judge. Ehkä kovinta stoneria pitkään aikaan, tiskin takana koin kylmiä väreitä koko keikan ajan. Paras kokemus selväpäisyyden aikana ikinä! Kotiin pääsin punkkikemuista yöllä vasta joskus kolmen maissa. Uneen vaipuminen moisen adrenaliinipiikin jälkeen kesti taas liian kauan ottaen huomioon sen, että aamulla piti jo kuuden aikaan lähteä ajelemaan kohti seuraavaa työmaata. Saavuin pelipaikoille noin tunnin verran myöhässä mikä ärsytti jo valmiiksi. Vastassa oli firman päällikkö jolta sain selonteon kasatusta järjestelmästä ja päivän ohjelmasta. Ei muuta kuin homma käyntiin ja karaokea tulille!

Päivä sujui rattoisasti kahvia juoden ja karaokea toistellen. Vaikeuksia meinasi tuottaa hereillä pysyminen johtuen tyngäksi jääneestä edellisyöstä. Tuli siinä tuttujakin nähtyä ja sovittua miittinkiä samaisessa kaupungissa oleviin rokkikekkereihin jonka pojat olivat järkkäilleet. Paketoituani kauppakeskuksen hommat, hyvästeltyäni paula-lehmän ja hänen mukavan hostinsa, lähdin seikkailemaan kohti illlan pääkallopaikkaa. Josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Pori. Kaupunki jolla ei tunnu olevan minkään valtakunnan asemakaavaa! Lisäksi keskusta on täynnä pelkkiä yksisuuntaisia katuja ja tasa-arvoisia risteyksiä. Toisin sanoen, keskustassa koheltaminen vaatii melkoista tarkkaavaisuutta.

Löysin kuitenkin perille Annikselle. Tykkään kovasti ko. paikan ilmapiiristä, itsekin siellä soitelleena. Talohan on tosiaan joskus aikanaan vallattu hippien toimesta jonkun sortin taiteilukäyttöön. Mukava paikka. Nooh, ovesta sisään päästyäni alkoi totuus valjeta. Tiedossa ei ollutkaan mukavaa turistina seikkailua. Mennessäni morjestamaan tuttavaani, löysin hänet miksaustiskin takaa jonne meikä tempaistiin saman tien hommiin! Tästä ei oltu varsinaisesti sovittu ja toisen tontille tunkeminen ei ole meikän tapaista. Siinä sitten värkkäilin meneillä olleen äänikatselmuksen loppuun ja käytyäni lyhyen keskustelun paikalla olleen äänenpainevastaavan kanssa tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että ruuvailen kaksi illan viidestä bändistä. Syynä tähän oli se, että talon oma kaveri soitti toisessa näistä aloittavista akteista. Ilmeisesti tuli sitten kuitenkin jotain tehtyä oikein, koska näiden kahden vedon jälkeen tuli pyyntö, että jos vaan mitenkään mahdollista niin saisin kuulemma kunnian seisoskella tiskin takana koko illan jos siltä tuntuu. Sekunnin mietinnän jälkeen suostuin ehdotukseen vaikka väsymys painoikin takaraivossa aika lailla.

Illan mittaan tuli nähtyä pari aika kovaa vetoa ja todettua että en tykkää Yamahan MG32:sta yhtään. Sinänsä helppo tiski, täysin analoginen kun on. Jotenkin vain tuon kyseisen tiskin etuasteiden logiikka ei auennut tuon illan aikana. Ilman padia signaali tulee hemmetin lujaa sisään ja kun padin lykkää päälle, joutuu kuitenkin gainia nostamaan ihan huolella että signaalin saa jotenkin järkevälle tasolle. Miksi pitää ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin päästellä täysillä? Ei auennut mulle.

Kaikki loppuu aikanaan kuten kyseiset kemutkin ja lähdin sitten suunnistamaan yöksi varastolle. Siinä pyörin taas kuin väkkärä ympäri Porin asemakaavatonta ja opasteetonta keskustaa turhautuneena. Demonic Death Judgen lätty kuitenkin pelasti paljon, aivan hemmetin hyvä levy. Tätä kirjoitellessa istun toista päivää kauppakeskuksessa hoitelemassa hommia. Taustalla soittelee katusoitto-orkesteri Porkka Playboys. Suosittelen. Erittäin viihdyttävä ryhmä.

Tässä tältä erää, jatkoa seuraa...

T: Apupoika