Hei vaan. Tämä blogi tulee pitämään sisällään apupojan kertomuksia matkan varrelta. Apupoika työskentelee milloin missäkin, pääosin äänitaiteilun ja kuorma-autoilun väliltä melkeinpä missä vaan. Pääpaino lienee kuitenkin siellä äänipualella.. Apupoika opiskelee ammattikorkeassa tietotekniikkaa, kantaa mukanaan taittoveistä ja lukkopihtejä. Nuo tarpeelliset työkalut ovat pelastaneet hänet jo useaan otteeseen, työkaluihin on sijoitettu rahaa yhteensä kymppi. Mutta asiaan. Antaa apupojan puhua..
Tämä reissu alkoi perjantaina 28.10. saamaan raamejaan. Puhelin soi puolenpäivän hujakoissa, keskustelun aiheena tekniikkavastaavan hommat kauppakeskuksen 20-vuotiskekkereillä. Otin homman vastaan koska tykkään nykyään pitää itseni kiireisenä, kuka sitä jaksaa aina vaan maata. =) No enivei, homma vaikutti helpolta, ei tartte muuta kun ajella vähän karaokea ja taustamusakkia ynnä juontoja kauppakeskuksessa. Työhön tarttumisen teki ehkä hiukan hankalaksi se, että olin sitten mennyt jo buukkaamaan itteni kotikaupunkini rokkiravintolaan talonmieheksi perjantai-illaksi, tiedossa oli punkkikekkerit.
Perjantai itsessään sujui työn vastaanotettuani oikein mainiosti, löysin ittelleni yhden uuden suosikkibändin.
Demonic Death Judge. Ehkä kovinta stoneria pitkään aikaan, tiskin takana koin kylmiä väreitä koko keikan ajan. Paras kokemus selväpäisyyden aikana ikinä! Kotiin pääsin punkkikemuista yöllä vasta joskus kolmen maissa. Uneen vaipuminen moisen adrenaliinipiikin jälkeen kesti taas liian kauan ottaen huomioon sen, että aamulla piti jo kuuden aikaan lähteä ajelemaan kohti seuraavaa työmaata. Saavuin pelipaikoille noin tunnin verran myöhässä mikä ärsytti jo valmiiksi. Vastassa oli firman päällikkö jolta sain selonteon kasatusta järjestelmästä ja päivän ohjelmasta. Ei muuta kuin homma käyntiin ja karaokea tulille!
Päivä sujui rattoisasti kahvia juoden ja karaokea toistellen. Vaikeuksia meinasi tuottaa hereillä pysyminen johtuen tyngäksi jääneestä edellisyöstä. Tuli siinä tuttujakin nähtyä ja sovittua miittinkiä samaisessa kaupungissa oleviin rokkikekkereihin jonka pojat olivat järkkäilleet. Paketoituani kauppakeskuksen hommat, hyvästeltyäni paula-lehmän ja hänen mukavan hostinsa, lähdin seikkailemaan kohti illlan pääkallopaikkaa. Josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Pori. Kaupunki jolla ei tunnu olevan minkään valtakunnan asemakaavaa! Lisäksi keskusta on täynnä pelkkiä yksisuuntaisia katuja ja tasa-arvoisia risteyksiä. Toisin sanoen, keskustassa koheltaminen vaatii melkoista tarkkaavaisuutta.
Löysin kuitenkin perille Annikselle. Tykkään kovasti ko. paikan ilmapiiristä, itsekin siellä soitelleena. Talohan on tosiaan joskus aikanaan vallattu hippien toimesta jonkun sortin taiteilukäyttöön. Mukava paikka. Nooh, ovesta sisään päästyäni alkoi totuus valjeta. Tiedossa ei ollutkaan mukavaa turistina seikkailua. Mennessäni morjestamaan tuttavaani, löysin hänet miksaustiskin takaa jonne meikä tempaistiin saman tien hommiin! Tästä ei oltu varsinaisesti sovittu ja toisen tontille tunkeminen ei ole meikän tapaista. Siinä sitten värkkäilin meneillä olleen äänikatselmuksen loppuun ja käytyäni lyhyen keskustelun paikalla olleen äänenpainevastaavan kanssa tulimme yhteistuumin siihen tulokseen, että ruuvailen kaksi illan viidestä bändistä. Syynä tähän oli se, että talon oma kaveri soitti toisessa näistä aloittavista akteista. Ilmeisesti tuli sitten kuitenkin jotain tehtyä oikein, koska näiden kahden vedon jälkeen tuli pyyntö, että jos vaan mitenkään mahdollista niin saisin kuulemma kunnian seisoskella tiskin takana koko illan jos siltä tuntuu. Sekunnin mietinnän jälkeen suostuin ehdotukseen vaikka väsymys painoikin takaraivossa aika lailla.
Illan mittaan tuli nähtyä pari aika kovaa vetoa ja todettua että en tykkää Yamahan MG32:sta yhtään. Sinänsä helppo tiski, täysin analoginen kun on. Jotenkin vain tuon kyseisen tiskin etuasteiden logiikka ei auennut tuon illan aikana. Ilman padia signaali tulee hemmetin lujaa sisään ja kun padin lykkää päälle, joutuu kuitenkin gainia nostamaan ihan huolella että signaalin saa jotenkin järkevälle tasolle. Miksi pitää ensin jarruttaa ja sitten kuitenkin päästellä täysillä? Ei auennut mulle.
Kaikki loppuu aikanaan kuten kyseiset kemutkin ja lähdin sitten suunnistamaan yöksi varastolle. Siinä pyörin taas kuin väkkärä ympäri Porin asemakaavatonta ja opasteetonta keskustaa turhautuneena. Demonic Death Judgen lätty kuitenkin pelasti paljon, aivan hemmetin hyvä levy. Tätä kirjoitellessa istun toista päivää kauppakeskuksessa hoitelemassa hommia. Taustalla soittelee katusoitto-orkesteri Porkka Playboys.
Suosittelen. Erittäin viihdyttävä ryhmä.
Tässä tältä erää, jatkoa seuraa...
T: Apupoika
